Vauvan itku nousee usein puheisiin. Oletko kuullut, että vanhempia pyydetään joskus arvioimaan oman lapsensa itkun eri sävyjä? Nälkäitku, protesti-itku, mantraitku tai paniikki-itku?
Joskus tämän tarkoituksena on pyrkiä viivästyttämään reagoimista vauvojen viesteihin. Toisin sanoen vanhempia ohjeistetaan joissain tapauksissa jättämään huomioimatta lapsen itku. Etenkin perinteiset, vuorovaikutusta rajaavat unikoulut perustuvat tähän ajatukseen.
Tällainen toimintatapa voi johtaa vanhempien hämmennykseen siitä, mihin vauvan viesteihin vanhempien sitten tulisi vastata. Lisäksi tämä hämmennys voi heikentää vanhempien itseluottamusta oman lapsen hoidossa.
Usein pääsee helpommalla, kun tiedostaa, että oli itku sitten millaista tahansa, on siihen vastattava. Vauvan ainoa kommunikaatioväline on itku, eikä vauvat itke syyttä. Itkun takana on jokin tarve, joka ei ole täyttynyt. Ehkä nälkä, epämukavuus, läheisyydentarve tai epäsopiva lämpötila?
Vauvat eivät tietoisesti tai tahallisesti “vaadi” palveluksia tai “manipuloi” vanhempia. Joskus raskaiden vaiheiden keskellä, kun ei itse ole saanut nukuttua tai otettua tarpeeksi omaa aikaa, voi vanhempi ajatella, että vauva yrittää kiukuttelun ja ”manipuloinnin” avulla saada vanhemmalta palveluita. Joskus kuulee myös sanottavan, että vauva vain pompottaa vanhemiaan, kun tietää itkulla saavansa tahtonsa läpi.
Edellämainitut toiminnot edellyttävät kykyä ymmärtää, miten käyttäytyminen vaikuttaa toisiin ihmisiin ja kykyä pystyä tarkoituksellisesti käyttämään tätä tietoa saavuttaakseen haluamiaan asioita. Vauvat eivät vielä kehitysvaiheessaan pysty tämän tason tietoisuuteen ja tarkoituksellisuuteen.
Sen sijaan vauvat ilmaisevat tarpeitaan ja viestivät vanhemmilleen erilaisilla keinoilla, kuten itkemällä, ääntelemällä, liikkeillä ja ilmeillä. Heidän käytöksensä perustuu tarpeiden tyydyttämiseen, kuten nälkään, unentarpeeseen, mukavuuden tarpeeseen tai kontaktin kaipuuseen. Vauvojen tarpeiden täyttäminen on tärkeää heidän fyysisen ja emotionaalisen hyvinvointinsa kannalta.
Vaikka vauva ei tietoisesti manipuloi tai vaadi palveluita, vanhemmat saattavat kokea tilanteita, joissa heidän vauvansa tarpeet ja vanhemmuuden vaatimukset voivat olla haastavia. On tärkeää yrittää ottaa aikaa itselleen, pyytää apua tarvittaessa ja luoda tasapaino omien tarpeiden ja vauvan tarpeiden välille.
Me näemmä asian siten, että oli itku minkäsävyistä tahansa, on se viesti vanhemmalle ja siihen on vastattava oikea-aikaisesti.
Ei pidä jäädä odottamaan, että vauvan itku kuulostaa riittävän epätoivoiselta vastattavaksi. Emme kuitenkaan tarkoita, että jokaiseen äännähdykseen pitäisi rientää hätiin. Jotkut vauvat ääntelevät paljonkin unissaan ja ähisevät nukahtaessaan.
Kiireisessä arjessa ei myöskään vanhemmat välttämättä aina ehdi reagoimaan vauvan viesteihin saman tien – keskeistä on, että lapsen viestit havaitaan riittävän nopeasti ja niihin vastataan oikein ja niin nopeasti, että lapsi ymmärtää oman tarpeen ja sen tyydyttämisen välisen yhteyden. Jos et heti pääse vauvan lähelle ja näkyville, voit myös sanallisesti lohduttaa kauempaakin.
Minkään tietyn iän jälkeen ei ole suositeltavaa tai tarkoituksen mukaista viivästyttää reagointia lapsen itkuun. Eihän meistä aikuisistakaan tunnu hyvältä, jos hätämme jätetään huomioimatta. Jos itkuun vastaamista tietoisesti viivästytetään, saattaa se ajansaatossa lisätä vauvan itkua tai supistaa vauvan tarveilmaisua.
Luottamus aikuiseen vahvistaa lapsen itsetuntemusta ja luottamus ympäristöön lisääntyy. Tämän myötä lapsi kokee itsensä arvokkaaksi ja kyvykkääksi. Tämä voi myös auttaa lapsen nukkumiseen niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tähtäimellä.
Meidän aiemman tekstin itkusta unimuutosten aikana löydät täältä