Lapsen itku tuntuu ymmärrettävästi vanhemmasta pahalta. Joskus törmäämme siihen ajatukseen, että koska kannustamme tekemään muutoksia ilman vuorovaikutusta rajaavaa unikoulua, niin myöskään unimuutoksia tehdessä lapsi ei saisi itkeä lainkaan, tai että itkulta voitaisiin välttyä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Seuraavaksi avaamme asiaa hieman lisää.
Kun lähdemme tekemään totuttuihin unitapoihin muutoksia, esimerkiksi yövieroitusta, on hyvä ymmärtää, että muutoksen aikana tulee usein itkua. Lapsen on tärkeä olla silloin aina turvallisen aikuisen kanssa, joka lohduttaa lasta ja säätelee stressireaktiota yhdessä lapsen kanssa. Lapsen voi ottaa syliin, katsoa lasta silmiin, makoilla vierekkäin tai rauhoitella teille sopivalla tavalla – tavalla, jota lapsi tarvitsee.
Tutkimukset osoittavat, että lapsen stressinsäätelyn kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi kokee oman sietokykynsä rajoissa olevia vastoinkäymisiä yhdessä vanhemman kanssa. Näin lapsi oppii, miten stressaavista tilanteista selvitään. On todettu, että vanhempi läsnäolollaan pystyy puskuroimaan eli vähentämään lapsen stressireaktiota, mikä on edullista lapsen kehitykselle. Kun vanhemmat johdonmukaisesti vastaavat lapsen viesteihin, pelkkä vanhemman läsnäolo voi vaimentaa lapsen stressireaktiota vaikka lapsi itkisi epämukavuutta.
Itku on lapsen luonnollinen kommunikointikeino ja sen avulla lapsi ilmaisee mm. harmistustaan, eikä vanhempien tehtävä olekaan pyrkiä sitä välttelemään. Muuttuneet nukahtamistavat ovat lapselle uusia ja sen lisäksi väsyneenä on vaikea oppia uusia asioita, joten se ymmärrettävästi harmittaa lasta. Tämä on täysin normaalia ja lasta saakin kiukuttaa ja harmittaa. Vanhempi on kuitenkin koko ajan läsnä ja omalla rauhallisella olemuksellaan auttaa lasta rauhoittumaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi. Tärkeää on, että vaikeat tunteet kohdataan yhdessä.
Toiset lapset eivät tunnekuohussa halua kosketusta ja sekin on ok. Vanhempi on kuitenkin vierellä joko hiljaa tai rauhoittelee sanallisesti. Vanhempi pysyy valmiina, jos lapsi haluaakin syliin tai vaikka silitystä.
Joskus käy niin että, vanhempi saattaa huomata, että hänen on vaikea ottaa lapsen itkua ja harmistusta vastaan ja kanssasäädellä lapsen tunteita. Välillä vanhemmuudessa vaikeinta onkin oman epämukavuuden sietäminen ja sen selvittäminen, mistä omat tuntemukset kumpuavat. Lapselle on kuitenkin tärkeää, että hänen viesteihinsä vastataan ja häntä autetaan rauhoittumaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi. Vaikka vanhempi voi kokea vaikeaksi kuunnella lapsen itkua, on lapselle helpompaa itkeä ja tuntea pahaa oloa vanhemman läsnäollessa, kuin yksin. Kun lapsi on jälleen rauhallinen, voi unikin tulla.
Vanhemman olisikin tärkeä pohtia omia rauhoittumisen keinoja. Millä saat ensin rauhoitettua itsesi, kun lapsesi tarvitsee apua rauhoittuakseen?
Monille toimii siinä hetkessä syvään hengittäminen, jonkin turvallisen paikan ajattelu, laulaminen hiljaa mielessä tai rauhoittumismantran toistelu. Ennen unimuutosten aloittamista olisi tärkeä huolehtia omasta jaksamisesta. Voisiko joku huolehtia muutamana päivänä hetken lapsesta, jotta saisit hieman omaa aikaa tai levättyä pahinta väsymystä pois? Vanhemman on paljon helpompi pysyä itse rauhallisena, kun omat perustarpeet on tyydytetty. Levänneenä, kylläisenä ja tyytyväisenä on paljon helpompi sietää epämukavuutta ja ottaa lapsen itkua vastaan. Kun hermot eivät ole valmiiksi kireällä, jaksaa vanhempi säädellä paremmin omia ja lapsen tunteita vaikealla hetkellä.
Lue myös meidän toinen blogiteksti aiheesta täältä. Apua unimuutosten tekemiseen löytyy niin henkilökohtaisista uniohjauksista kuin myös oppaistamme, jotka löydät täältä.
Lähteet:
FinnBrain. (2021). Lapsiperheiden stressistä – koulutusmateriaali lapsiperheiden kanssa työskenteleville. FinnBrain-tutkimusryhmä, Turun yliopisto | Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet r.s. Ensi- ja turvakotien liitto | Turun neuvolapalvelut.