Pohdinnassa unikoulu? Lue tämä ensin

Vuorovaikutusta rajaava unikoulu ei ole ainoa tapa parantaa lapsen unia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole missään nimessä vain antaa ajan kulua ja odottaa parempia aikoja siihen asti, kunnes vanhemmat ovat lopen uupuneita – lasta ei kuitenkaan koskaan jätetä yksin selviämään suuresta muutoksesta ja isoista tunteista.

Alhaalta löydät linkin tektiin, jossa on yksinkertaisia vinkkejä unimuutosten tekemiseen. Sitä ennen kuitenkin avataan hieman unikoulujen ja erilaisten uniohjeiden taustaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lasten unihäiriöt ovat usein lieviä ja niihin voidaan vaikuttaa erilaisilla unen huollon keinoilla, riippuen ongelmasta. Jos nämä keinot eivät kuitenkaan auta on vanhempien hyvä tietää, että on myös muita tehokkaita keinoja parantaa lapsen ja koko perheen unia, kuin perinteinen unikoulu. Toinen tehokas keino voi olla uusien nukahtamistapojen harjoittelu yhdessä vanhemman kanssa. Lapset ovat fiksuja ja ymmärtävät yleensä nopeasti, että esimerkiksi yöllä syötön sijaan he saavat rakkautta vanhemmalta muilla tavoilla. Näin pieni ihminen kokee, että on turvallista nukahtaa ja usein oppii tällä tavalla nopeastikin jatkamaan unia itsekseen. Tuemme päivällä lasta oppimaan uutta ja lohdutamme harmistuksessa, samoin olisi hyvä toimia yöaikaan. Myös itsenäistä nukahtamista pystytään tukea avustusta vähentäen, tällöin lapsi oppii vanhemman avustuksella nukahtamaan itsenäisemmin, mutta saa kuitenkin lohtua harmistuksessa.

Asiaa avataan lisää vielä alla:

Vuorovaikutusta rajaavalla unikoululla viittamme kaikkiin menetelmiin, joissa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta rajataan eli lapsi jätetään joko kokonaan tai pitenevin ajanjaksoin yksin itkemään. Nämä menetelmät kattavat myös ohjeet, joiden mukaan vanhempi ei saa vastata lapsen viesteihin, niin kuin lapsi tarvitsisi aikuisen niihin vastaavan. Esimerkki: lapsi itkee yksin sängyssä ja vanhempi tietää, että lapsi tarvitsisi vanhemman fyysistä läheisyyttä, mutta vanhempaa ohjeistetaan toimimaan toisin.

Perinteisissä, vuorovaikutusta rajaavissa uniohjeissa kannustetaan yleensä jättämään lapsen viestit huomiotta joiksikin ajanjaksoiksi ja pyritään lapsen itsenäiseen nukkumiseen hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Kaikki nämä asiat asettavat rajoja vanhemman ja lapsen väliselle suhteelle, kun lapsen haluun luoda yhteys vanhempaansa ei vastata lapsen näkökulmasta katsottuna oikea-aikaisesti. Me näemme asian niin, että vanhempien tulisi pyrkiä seuraamaan vaistojaan ja panostamaan vanhemman ja lapsen väliseen hyvään vuorovaikutussuhteeseen. Lapsen on helpompi nukahtaa rentoutuneena, kun hänen fyysiset ja henkiset tarpeensa ovat täytetty. Turvallisen uniympäristön ja turvallisuuden tunteen luominen lapselle voi olla paljon kauaskantoisempaa, kuin nopeat ratkaisut, joilla pyritään itsenäistämään lapsi liian varhain.

Vaikka nykypäivänä kerrotaan vanhemmille, että itsestäännukahtaminen vähentää yöheräilyjä, unohdetaan usein mainita, että on myös tutkimustuloksia, jotka eivät tätä näkemystä tue. On tutkimuksia, jotka osoittavat esimerkiksi, että itsestäännukahtamisen opettelu ensimmäisen elinvuoden aikana ja vauvan viestien huomiotta jättäminen, eivät välttämättä vähennä yöheräämisiä. Eli toisin sanoen, vaikka vauva nukahtaisi esimerkiksi rinnalle tai vanhemman syliin, ei tämä automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi heräilisi enemmän öisin kuin vauva, joka on ”opetettu” nukahtamaan itsekseen.

Vanhat uniohjeet, joihin vuorovaikutusta rajaavat unikoulut, kuten esimerkiksi tuoli-unikoulu ja pistäytyminen pohjautuvat eivät alunperin perustuneet tutkittuun tietoon. Nykyään tiedetään paljon enemmän lapsen kehityksestä ja siitä, mikä on tärkeää lapsen optimaalisen kehityksen kannalta, kuin monia kymmeniä vuosia sitten kun nämä menetelmät kehitettiin. Me kannustammekin vanhempia vastaamaan lapsen viesteihin, emmekä koskaan ohjeista jättämään huomiotta lapsen itkua ja stressiä, vaikka muutoksia tehtäisiin parempien unien eteen! On kuitenkin huomioitava, että moni vanhempi soveltaa unikouluohjeita ja toteuttaa esimerkiksi tassuttelu- tai syliin-sänkyyn unikoulun täysin vuorovaikutusta rajaamatta niin, että lapsen itkuun vastaamista ei viivästytetä uutta opetellessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten unikoulu termi merkitsee hyvinkin erilaisia asioita eri perheille.

Uusimpien tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että johdonmukainen vauvan viesteihin vastaaminen on ensisijaisen tärkeää lapsen optimaalisen kehityksen kannalta. Tämän uuden tiedon valossa voidaan ajatella, että nämä vanhat unimenetelmät eivät välttämättä tue lapsen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla, ja tämän vuoksi on kehitetty uusia menetelmiä, joissa uusia unitapoja tuetaan ilman, että lapsen viesteihin vastaamista viivästytetään. Lisäksi on huomioitava, että joidenkin neurologien mukaan vuorovaikutusta rajoittavaa unikoulua ei suositella alle puolentoista vuoden ikäisille lapsen kehittymättömän unen rakenteen vuoksi.

Vanhempien jaksaminen on myös erittäin tärkeää ja se, että vanhempi ei jaksa univelan vuoksi tarjota lapselle lapsen tarvitsemaa vuorovaikutusta päivisin, ei ole toivottavaa. Tämän vuoksi viimeisten vuosien aikana on alettu suosia uusia menetelmiä, joiden avulla pyritään turvaamaan vanhemman jaksaminen, mutta otetaan myös huomioon lapsen viesteihin vastaaminen oikea-aikaisesti ja sensitiivisesti. Nämä menetelmät ovat usein myös vähemmän stressaavia vanhemmille, kun lasta ei tarvitse jättää yksin itkemään. Me emme siis kehoita vanhempia pelkästään odottamaan väsyneinä, vaan muutoksia saa ja voi tehdä myös vanhempilähtöisesti, lasta ei ole kuitenkaan tarpeen jättää vaikeiden tunteiden kanssa yksin. Unimuutokset myös usein sisältävät itkua, vaikka niitä toteutettaisiinkin yhdessä vanhemman kanssa. Itse itku ei ole kuitenkaan haitallista, kun lapsi ei jää vaikeiden tunteiden kanssa yksin. Lue meidän blogipostaus itkusta unimuutosten aikana täältä.

Nykyään tiedetään, että vauvan yöheräilyn syy voi olla osa lapsen kiintymyskäyttäytymistä, tai herääminen saattaa pohjautua vauvan biologiseen mekanismiin, jolla vauva varmistaa turvallisuutensa yöaikaan. Vuorovaikutuksen rajaamiseen perustuvissa menetelmissä (perinteiset unikoulut) ei huomioida tätä näkökulmaa. Kun lapsen yöllinen itku torjutaan, lapselle välittyy sanoma turvattomasta ympäristöstä. Jos taas lapsen tarpeisiin vastataan vuorokaudenajasta huolimatta johdonmukaisesti, lapsi ymmärtää olevansa aina turvassa ja saa positiivisia hoivakokemuksia. Pikkuhiljaa, vanhemman avustuksella lapsen itsesäätelytaidot kehittyvät ja lapsi oppii esimerkiksi myös rauhoittamaan itseään.

Meidän uniohjeet huomioivat lapsen optimaalisen kasvun ja kehityksen tukemisen, vanhempien jaksamisen, sekä vanhemman ja lapsen välisen erityislaatuisen suhteen.

Jos olet toteuttanut vuorovaikutusta rajaavaa unikoulua jossain vaiheessa, älä kanna siitä syyllisyyttä. Olet toiminut sen parhaan tiedon mukaan, mikä sinulla oli.

”Lapsen unien parantaminen” blogipostauksessa kerromme konkreettisia vinkkejä, miten voit lähteä muutoksia toteuttamaan, joten kurkkaathan sen seuraavaksi! Klikkaa tästä postaukseen.

LÄHTEET

Douglas P, & Hill, P. S. (2013). Behavioural sleep interventions in the first six months of life do not improve outcomes for mothers or infants: a systematic review. J Dev Behav Pediatr, 34, 497–507.

FinnBrain. (2021). Lapsiperheiden stressistä – koulutusmateriaali lapsiperheiden kanssa työskenteleville. FinnBrain-tutkimusryhmä, Turun yliopisto | Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet r.s. Ensi- ja turvakotien liitto | Turun neuvolapalvelut.

Kempler, L. Sharpe, L. Miller, C.B., & Bartlett, D.J. (2016). Do psychosocial sleep interventions improve infant sleep or maternal mood in the postnatal period? A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Sleep Medicine Reviews, 29:15-22.

Leclere, C. Viaux, S. Avril, M. Achard, C. Chetouani, M. Missonnier, S. et al. (2014). Why synchrony matters during mother-child interactions: a systematic review. Plos One, 9(12): e113571.

Paavonen, E. J., Pesonen, A-K., Heinonen, K., Almqvist, F., & Räikkönen, K. (2007). Hoivaten höyhensaarille – positiivisten rutiinien menetelmä lasten unihäiriöiden hoidossa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 123(20), 2487-93.

Swain, J. E., Konrath, S. Dayton, C. J., & Finegood, E.D. (2013). Toward a neuroscience of interactive parent-infant dyad empathy. Behavioral and brain sciences, 36:438-439