Unimyytit

Lapsen uni ja Pamela Douglas

Lapsen uni ja erilaiset unimyytit puhuttaa vanhempia usein. Tiia oli haastattelemassa aiheesta alan huippuosaajaa, australialaista lääkäriä Pamela Douglasia. Videon löydät täältä

Pamela Douglas on yleislääkäri, apulaisprofessori, kirjailija ja tutkija, joka on kymmenien vuosien ajan tutkinut lasten ja perheiden hyvinvointia. Lue lisää Pamela Douglasista ja hänen tutkimuksistaan: https://www.pameladouglas.com.au

Tiivistelmä haastattelusta suomeksi:

Miten päädyit tutkimaan lasten uniasioita?

Pamela Douglas kertoo haastattelussa, kuinka hän huomasi pitkän lääkärinuransa aikana, miten vauvojen uneen liittyviä haasteita on vuosien ajan selitetty muun muassa refluksitaudilla. Todellisuudessa refluksitautidiagnoosin saa vain harva lapsi. Haasteeksi hän nostaa myös sen, että vauvojen unipulmia on hoidettu vanhentuneisiin kasvatuskäsityksiin perustuvilla menetelmillä. Douglasin tavoitteena on ollut uusien lähestymistapojen löytäminen lapsen unien parantamiseen.

Douglas on kehittänyt Possums online “Neuroprotective developmental care” -koulutusohjelman, joka on suunniteltu terveydenhuollon ammattilaisille, jotka työskentelevät lapsiperheiden parissa.

Ohjelmasta valmistuneet ammattilaiset pyrkivät parantamaan lapsiperheiden hyvinvointia huomioimalla perheen kokonaisvaltaisesti. 

Douglas painottaa sitä, että Possums online -uniohjaajakoulutus perustuu monien vuosien tutkimustyöhön ja tutkimustuloksiin, kun taas suurin osa nykyisin markkinoilla olevista uniohjaaja koulutuksista ei perustu tutkittuun tietoon.

Douglas on hyödyntänyt tutkimuksissaan monitieteellistä näkökulmaa, missä otetaan huomioon perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi, kuten vanhemman jaksaminen ja lapsen unien parantaminen ilman lapsen jättämistä yksin itkemään.

Unimyytit

Kysyttäessä unimyyteistä (esim. Uni ruokkii unta, vauva pitää opettaa nukkumaan) Douglas vastaa, että unimyytit ovat edelleen vahvasti läsnä nyky-yhteiskunnassa. Douglasin mukaan vuosikymmenien ajan on lapsiperheiden hoidossa käytetty 50- ja 60-luvulla syntyneitä vuorovaikutusta rajaavia menetelmiä. Douglasin tutkimustyön tarkoituksena on ollut löytää muita toimivia menetelmiä lapsiperheiden hyvinvoinnin parantamiseen. 

Pitkään on ollut vallalla uskomus, jonka mukaan vanhempien tulee puuttua lapsen uniin ja unitottumuksiin. Douglasin mukaan usein esimerkiksi tiukat rutiinit, ennalta määritellyt hereilläoloajat ja 12 tunnin nukkuminen öisin toimii vain lapsille, joilla on suuri unentarve. Lapsille, joilla on pienempi unentarve, voivat nämä metodit tuottaa ongelmia, kuten esimerkiksi tiheää yöheräilyä. Douglas painottaa, että lapsen tiheä yöheräily on yleinen ongelma nyky-yhteiskunnassa ja johtuu usein yhteiskunnan luomista odotuksista ja siitä, että lapsen yksilöllistä unentarvetta ei ole otettu huomioon. 

Kuinka tärkeää varhainen vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä on? 

Douglas toteaa, että varhainen vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä on tutkimusten mukaan erittäin tärkeää lapsen optimaalisen kehityksen kannalta. Douglas kertoo, että on tärkeää, että vanhempi vastaa lapsen viesteihin (itkuun) tavalla, jonka uskoo lapsen tarvitsevan. Douglasin mukaan monissa alunperin “cry it out” -menetelmästä johdetuissa unikouluversiossa ei oteta huomioon sitä, että vanhemman vastaaminen lapsen viesteihin tulisi olla johdonmukaista ja selkeää lapselle. Tälläisessä menettelytavassa vaarana on se, että ensisijaisen tärkeä yhteys vanhemman ja lapsen välillä voi rakoilla. Douglas korostaa, että tämän vanhentuneen näkökulman on muututtava ja vanhempien on tiedettävä, että he saavat vastata lapsensa viesteihin. Douglas lisää, että he ovat huomanneet, että myös tällä tavalla (vanhempi vastaa sensitiivisesti lapsen viesteihin) saadaan tehokkaasti unia paranemaan.

Mitä mieltä olet siitä, kun yleisesti puhutaan, että vauvan pitäisi nukkua 19-7?

Douglas toteaa, että tutkimukset osoittavat, että lasten unentarpeet ovat biologisesti tosi erilaiset. Douglas korostaa sitä, että he eivät koskaan anna neuvoja siitä, miten paljon vauvan tulisi nukkua. Jos lapsi on vähempi unisempi, ei 19-7 rytmi toimi ja silloin vauva heräilee usein yön aikana. 

Mikä on hyvien unien kannalta tärkeää?

Douglas kertoo, että on kaksi hyvää työkalua lapsen rauhoitteluun ja sitä kautta myös nukahtamiseen:

1. Maitoa käytetään rauhoittamaan vauvaa, tarjotaan usein ja joustavasti. Douglas kuitenkin toteaa, että on huomioitava, että jos vauva on pulloruokinnalla, 6kk jälkeen on maidon määrään kiinnitettävä huomiota. Imettää voi kuitenkin lapsentahtisesti.

2. Jos vauva ei rauhoitu maidolla, pyritään rauhoittamaan vauvaa sensorisella, kaikkia aisteja stimuloivalla ärsykkeillä. Douglas korostaa, kuinka sensorinen stimulaatio on ensisijaisen tärkeää vauvoille. Vauvat itkevät usein enemmän, kun he ovat vähän stimuloivassa ympäristössä, kuten sisällä. Sen sijaan vauvat usein rauhoittuvat, kun lähdetään ulos, missä on hyvää sensorista stimulaatiota. 

Uni tulee helpommin, kun vauvalle tarjotaan maitoa ja rikasta sensorista stimulaatiota. Douglas korostaa sitä, että vanhempien ei tulisi murehtia koko ajan lapsen nukuttamista vaan enemmänkin keskittyä nauttimaan omasta elämästä ja ottamaan lapsen menoihin mukaan. Lapsi kyllä nukahtaa, kun hän on riittävän väsynyt.

Miten vanhempien jaksamista voi parantaa?

Douglas toteaa alkuun, että jos imetys ei suju, lapsi on kovin itkuinen tai jos yöunissa on haasteita, lisää tämä raskauden jälkeisen masennuksen riskiä. Näin ollen:

  • Imetysongelmat on heti alkujaan diagnosoitava ja hoidettava. 
  • Pelkästään uniongelmiin tarttuminen ei riitä, vaan perheen jaksamisessa pitää ottaa huomioon kokonaisuus, eli niin lapsen kuin vanhemmankin terveys ja hyvinvointi.

Mikä on vauvan normaali yöheräilyjen määrä?

Douglas kertoo, että koko ensimmäisen vuoden ajan on normaalia, jos vauva heräilee muutaman tunnin välein. Monet heräilevät enemmän kuin toiset, mutta muutaman tunnin välein on kehityksellisesti normaalia ensimmäisen vuoden ajan.

Douglasin mukaan vauvan pitkään jatkunut todella tiheä yöheräily johtuu usein vuorokausirytmin häiriintymisestä eli unet eivät ole jakaantuneet optimaalisesti vuorokaudelle. Douglas kuitenkin painottaa, että terveydelliset tekijät on aina poissuljettava, jos lapsi heräilee tiheään.

*Non-first-wave behavioural approach= ilman vuorovaikutusta rajaavaa unikoulua toteutettu menetelmä.

*First-wave behaviorism= Psykologian suuntaus, joka kehitettiin hiljalleen 1900-luvun alusta eteenpäin (ensimmäinen behavioristinen suuntaus)